Nyt kirjoituskipinän sai aikaan Facebook-kaverin julkaisun toteamus:
"Onni on, että se oma paikka ja lauma löytyy edes harrastusten kautta, ellei muuten. Ihmisellä on tarve kuulua johonkin, olla osa jotakin. Jos sitä paikkaa ei löydy, alkaa pahoinvointi ja paikka haetaan vaikka sitten Himskatin Pirskateista, Isiksestä tai netin ihmisviharyhmistä."
Tässä kun on ollut marraskuusta saakka työttömänä ja maaliskuusta asti ilman jalkapallojoukkuetta, niin allekirjoitan tuon täysin. On melkoinen kuulumattomuuden tunne kun ei ole työtovereita tai joukkuetovereita.
Niin katkera en sentään ole, että olisin netin ihmisviharyhmiin eksynyt.
Nyt kun oikein mietin, niin en muista milloin olisin viettänyt aikaa jossain kaveriporukalla! Näin sosiaalisen median aikana kirpaisee katsella kuvia kavereista viettämässä aikaa yhdessä. Ehkä kavereistakin on tullut vain hyvän päivän tuttuja, kun eipä ole näkynyt kutsuja lähteä mukaan.
Pientä valoa tunnelin päässä sentään on, kun ensi viikolla on tiedossa Tukholman reissu MUSCOF-porukalla. Eli Manchester Unitedin Suomen kannattajajärjestö. Eurooppaliigan finaalia katsellaan baarissa kun lippuja ei onnistuttu saamaan.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti